PART ONE - AUGUST
Lähdinpä Helsingistä 05:50 sinivalkoisin siivin kohti Haniaa, jonne saavuin siinä klo 10 aikoihin. Jo Helsingin päässä lähtöselvityksessä huomauteltiin, että "mites kun täällä koneessa on kaksi samannimistä henkilöä, hmm .." totesin vaan, että "jaa'a, tässä on ainakin nyt toinen sitten" ja jätin asian sikseen. Mutta Hanian päässä mua oottikin sitten ylläribonus: Hanian oppaille oli ilmoitettu, että en oo ollenkaan koneessa (ns. "no show") ja näin ollen en ole siis tulossa harjoitteluun. Vieläkin toivon, että mulla olisi ollut kamera siinä käden ulottuvilla, kun saavuin Hanian kentälle ja sanoin ensimmäiselle vastassa olleelle oppaalle "Moi, mä oon Janni, ja tulin teille harjoitteluun". Oppaan suu loksahti auki: "Mutmut .. meille sanottiin, että et ookkaan tulossa". Ja siitä lähti sitten pieni soittorinki oppaiden välillä, että olinkin kaikesta huolimatta ollut kyseisessä koneessa.
Kentältä lähdin taksikyydillä kohti Plataniaksen lomakylää ja meidän palvelutoimistoamme, ja siellä tapasin kohteen ADM:n (Assistant Destination Manager). Toimistolla odottelin muutaman tunnin, kunnes yksi kollegoistani vei minut tulevaan kotiini, Agia Marinaan.
Asun siis yhdessä lomakylistämme, Agia Marinassa. Opasasunnot löytyvät hieman ylempää, eikä ihan päätien varrelta, joten olemme aikalailla omassa rauhassa paikallisten asutusten seassa yläkylässä. Minun lisäkseni rakennuksessa asuu 3 muuta opasta. Jokaisella on oma studio, josta löytyy wc/kylppäri, pieni keittonurkkaus, kaksi sänkyä, säilytystilaa sekä ruokapöytä ja -tuolit. Osa oppaista asustelee Staloksen lomakylässä (n. 2km päässä), ja osalla on myöskin oma paikallinen asunto.
Ensimmäisenä päivänä kävin heti obsaamassa ("observing guide") yhden tervetulotilaisuuden toimiston lähellä sijaitsevassa ravintolassa, ja tilaisuuden jälkeen kävimme läpi Lauran kanssa miten retki-ilmoittautumiset ym. käsitellään toimistolla. Illalla kävimme vielä tekemässä perusostoksia kämpilleni ja syömässä kotimme läheisessä tavernassa.
Ensimmäiset kaksi viikkoa tutustuin lomakylien alueeseen ja kävin esittäytymässä muutamille paikallisille yhteistyökumppaneillemme (lääkäriasema, hotellit, autonvuokraus, moponvuokraus, ym.). Loppuaika menikin melkeinpä uusien asioiden opiskelemisessa.
Kävin obsaamassa useita retkiä, hotellipäivystyksiä, tervetulotilaisuuksia, transferkuljetuksia ym, jotta sain hieman yleiskuvaa mitä kaikkea täällä tehdään, ja sain vähän apuja omien tulevien transfer- ja infopuheiden työstämiseen.
PART TWO - SEPTEMBER
Syyskuussa pääsin vihdoin tositoimiin: ensimmäinen ikioma transferkuljetukseni syyskuun ensimmäisellä viikolla. Intoa puhkuen lähdin suorittamaan tehtävääni ja lopputulokseen olin todella tyytyväinen. Tosin en selvinnyt päivästä ihan ongelmitta ...
Tiivistelmä ekasta transusta:
Menin toimistolta bussilleni, kuljettaja ei puhunut pahemmin englantia. Kysyin nimeä ja sain vastaukseksi jotain epämääräistä. Yleensä meidän on mahdollista tarkistaa kuljettajan nimi puhelinluettelosta, joka kulkee kansion välissä, bussinumeron perusteella. Koitin huomaamattomasti etsiä, mutta minulla oli tietenkin juuri se ainoa bussi, jota ei ollut listassa. Kysäisin vielä uudestaan kuljettajan nimeä, ja sain muutaman alkukirjaimen selville, great ! Ensimmäisellä hotellilla oli neljä asiakasta odottelemassa, listojen mukaan pitäisi olla viisi. Toinen pariskunnista ilmoitti, että yksi lähtijöistä nukkuu vielä huoneessaan. Lähdin talsimaan vastaanottoon päin, ja toimistolta soitettiin samoihin aikoihin kyseisestä naisesta, joka siis makasi elämänsä kamalimmassa krapulassa (tai ehkä vielä humalassakin). Minun tulisi siis mennä "potkimaan" nainen hereille ja pakata yhdessä hänen tavaransa ja tuoda bussiin. Menin huoneeseen ja kerroin tilanteen, nainen ei ollut kovin yhteistyökykyinen tai -haluinen. Jankkasin aikani, kunnes luovutin. Toimistolta sanottiin, että jatka matkaa, joku muu tulee hoitamaan tilanteen. Loppumatka lentokentälle sujui ihan hyvin, ja nainenkin saatiin kentälle ja koneeseen (!) Lähtöselvitys kesti niin kauan, etten kerinnyt vastaanottamaan uusia asiakkaita, vaan juoksin suoraan check-inistä laskemaan bussiani. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Syyskuun aikana pidin mm. hotellipäivystyksiä, transfereita oli 2-3 päivänä viikossa sekä niiden lisäksi tervetulotilaisuuksia, sekä palvelin asiakkaita palvelutoimistollamme. Hotellipäivystyksillä kävin ihan itsekseen aamupäivisin, ja kaikki sujui ongelmitta. Pari ensimmäistä kertaa tuli soiteltua useammin toimistolle, varmistaakseen asioita, mutta sen jälkeen rupesi sujumaan jo melkeinpä rutiinilla. Transfereita oli paljon, joten samat asiat tuli kerrottua useamman kerran viikon aikana, ja näin ollen ne rupesivat pikkuhiljaa tulemaan suoraan päästä, ilman paperiapuja. Sama infotilaisuuksien kanssa. Alkuun toimin pelkästään retkimyyjänä, jotta sain opeteltua retkilippujen kirjoitusta sekä myyntiä. Ensimmäisten transferien yhteydessä pääsin jo itsekin ääneen, ja yleensä pidimme jonkun toisen oppaan kanssa kimpassa infon ja pian sitten jo ihan yksikseen.
Kävin myös muutamilla retkillä obsaamassa, mm. Knossoksen palatsialueella Iraklionissa sekä iltaretkellä vuoristokylässä. Iltaretken obsauksen jälkeen kuulinkin, että tulisin itse vetämään sen seuraavalla viikolla. Seuraavana maanantaina retkipäivä koitti, ja kaikki meni ihan hyvin, jos miettii, että kyseessä oli ihan ensimmäinen retki, jota vedin. Retkeen sisältyy n. tunnin pituiset bussimatkat vuoristokylään ja takaisin, pieni maatilakierros sekä illallinen, jonka aikana saamme kuulla kreetalaista musiikkia ja nähdä paikallisia tansseja. Pieni tuuri kävi kuitenkin, sillä en joutunut ihan yksin reissuun, vaan meitä lähti kaksi bussillista, niin apu oli lähellä ;)
Pidin myös Hanian ostosretkeä muutamaan otteeseen, joka on mukava puolipäiväretki. Bussimatka viimeiseltä hotellilta Hanian keskustaan kestää n. 20 minuuttia, niin siinä ei kerkeä paljoa höpistä. Joten tällä retkellä lähinnä testattiin paikallistietoutta mm. elintarvikkeista ja tuliaisvinkeistä.
Syyskuuhun mahtui myös vierailijoita. Äidin työkaveri tuli sattumalta viikoksi Plataniakseen tyttärensä kanssa, joten vietin heidän kanssaan yhden päivän autolla ajellen vuoristossa ja etelärannikolla. Vanhempani tulivat kahdeksi viikoksi syyskuun puolivälissä Geranin lomakylään, joten pääsin viettämään omia (21v) sekä isäni 50 v-synttäreitä hyvässä seurassa :) niin ja sain tietenkin Suomen tuliaisia: ruisleipää, kaurapuuroa, salmiakkia ja suklaata, SEKÄ matkavedenkeittimen (taas vinkki, jos joku on lähdössä oppaaksi!)
Syksyn opaskurssilaiset tulivat Haniaan 30.9-7.10 väliseksi ajaksi.
PART THREE - OCTOBER
Osallistuin opaskurssille mukaan viikon ajaksi, vaikka suurin osa kurssilla läpikäytävistä asioista olikin jo kuluneiden kuukausien osalta tuttua, niin silti siellä oli myös paljon uutta tietoa seassa. Tutustuin myös 20 uuteen tulevaan oppaaseen, joka oli ehdottomasti kurssin paras anti. Asuin kurssin ajan yhdessä hotelleistamme muiden kurssilaisten kanssa. Harjoittelimme bussissa puhumista, esiintymistä yleisön edessä, kävimme vierailemassa muutamalla retkellä, sekä kävimme luennoilla läpi perusasioita mitä matkaoppaan työssä tulee tietää ja osata (kohteessa ja yleisesti). Kun kurssi läheni loppua oli jäähyväisten paikka, osan kanssa tiedettiin, että nähtäisiin jo kuukauden päästä Gran Canarialla, mutta silti oli itku lähellä. En vieläkään ymmärrä miten 20 taustoiltaan täysin erilaisesta ihmisestä voi tulla niinkin tiivis porukka. Ikimuistoinen kokemus, kiitos.
Kurssin aikana tutustuin muutamiin paikallisiin, joiden kanssa viimeiset viikot sujuivat kuin siivillä. Töitä riitti ihan niinkuin ennenkin: transferia, iltaretkeä, ostosretkeä, hotellipäivystyksiä, infoja, palvelutoimistoa ... JA mahtuipa mukaan pieni ylläribonuskin, nimittäin kokopäivän retki: Saarikierros.
Eräs kaunis maanantai-iltapäivä toimistolle tuli puhelu, että yksi oppaista oli sairastunut, joten hän ei päässyt vetämään seuraavan päivän saarikierrosta. Ruvettiin käymään läpi työvuorolistaa, että kukas menis tilalle, ja minäpä olin ainot kenelle se sopisi. Vähän aikaa emmin, mut päädyin kuitenkin myöntävään vastaukseen, enkä hetkeäkään oo katunut päätöstä ! Sain 73 sivua materiaalia, jotka tulisi käydä läpi hyvin ennen retkeä (siinä vaiheessa oli n. 12h aikaa lähtöön, ja nukkuakin pitäisi) ja naapurin kanssa käytiin vielä iltasella läpi pysähdyspaikat ym. tärkeät seikat. Aamulla sitten pirteenä retkikuteet niskaan ja menoks ! Kaikki meni yllättävän hyvin. Retkestä jäi enemmän kun hyvä mieli, ja sain paljon kehuja pitkin päivää. Osa tuli jopa halaamaan retken päätteeksi, ihan huippua :) pakko myöntää, että paras onnistumisen tunne mitä oon kokenut harjoittelun aikana !
Pari viimeistä viikkoa meni sitten kauden lopetusta valmistellessa: inventaariota, pakkaamista, hotellikirjojen haut hotelleilta ym. Oli todella mielenkiintoista seurata miten kausi päätetään kohteessa, ja toivon mukaan pääsen ensi keväänä näkemään myöskin kauden aloituksen. Loppu sujui kaikin puolin hyvin omasta mielestäni, hieman haikein mielin poistuin saarelta 30.10 iltalennolla. HUOM! Taisin olla ainot, jolla muutama kyynel vierähti, sillä joukossa oli mukana muutama, jotka olivat olleet Kreetalla huhti-toukokuusta lähtien non-stoppina. Heistä oli kuulemma "ihan kiva" mennä kotiin :)
Tiivistettynä kauteen mahtui paljon sekä hyvää, että huonoa. Mukaan sattui muutama kuolemantapaus, sairastumisia, onnettomuuksia sekä "1 lisäpäivä saarella"-tapaus, eli ei ollut täysin lentokunnossa lähtöpäivänä joten uusi yritys seuraavana päivänä sitten, ja kaikki siis täysin omakustanteista asiakkaalle. Mutta niin paljon on ollut myös hyvää 2,5 kuukauden aikana. Olen tavannut lähemmäs 50 uutta tulevaa kollegaani, saanut olla tekemisissä ihan loistavien paikallisten yhteyshenkilöiden kanssa (hotellit, autovuokraamo, paikallinen yhteistyökumppani, jne.) ja tehnyt työtä, mistä oikeasti pidän ja mitä haluan tulevaisuudessakin tehdä.
Kaikkea on siis nähty ja koettu, ja yli tuhat kokemusta rikkaampana aion jatkaa matkaa kohti uutta kohdetta ja sen haasteita ! GRAN CANARIA - here I come !
Lähdinpä Helsingistä 05:50 sinivalkoisin siivin kohti Haniaa, jonne saavuin siinä klo 10 aikoihin. Jo Helsingin päässä lähtöselvityksessä huomauteltiin, että "mites kun täällä koneessa on kaksi samannimistä henkilöä, hmm .." totesin vaan, että "jaa'a, tässä on ainakin nyt toinen sitten" ja jätin asian sikseen. Mutta Hanian päässä mua oottikin sitten ylläribonus: Hanian oppaille oli ilmoitettu, että en oo ollenkaan koneessa (ns. "no show") ja näin ollen en ole siis tulossa harjoitteluun. Vieläkin toivon, että mulla olisi ollut kamera siinä käden ulottuvilla, kun saavuin Hanian kentälle ja sanoin ensimmäiselle vastassa olleelle oppaalle "Moi, mä oon Janni, ja tulin teille harjoitteluun". Oppaan suu loksahti auki: "Mutmut .. meille sanottiin, että et ookkaan tulossa". Ja siitä lähti sitten pieni soittorinki oppaiden välillä, että olinkin kaikesta huolimatta ollut kyseisessä koneessa.
Kentältä lähdin taksikyydillä kohti Plataniaksen lomakylää ja meidän palvelutoimistoamme, ja siellä tapasin kohteen ADM:n (Assistant Destination Manager). Toimistolla odottelin muutaman tunnin, kunnes yksi kollegoistani vei minut tulevaan kotiini, Agia Marinaan.
Asun siis yhdessä lomakylistämme, Agia Marinassa. Opasasunnot löytyvät hieman ylempää, eikä ihan päätien varrelta, joten olemme aikalailla omassa rauhassa paikallisten asutusten seassa yläkylässä. Minun lisäkseni rakennuksessa asuu 3 muuta opasta. Jokaisella on oma studio, josta löytyy wc/kylppäri, pieni keittonurkkaus, kaksi sänkyä, säilytystilaa sekä ruokapöytä ja -tuolit. Osa oppaista asustelee Staloksen lomakylässä (n. 2km päässä), ja osalla on myöskin oma paikallinen asunto.
Ensimmäisenä päivänä kävin heti obsaamassa ("observing guide") yhden tervetulotilaisuuden toimiston lähellä sijaitsevassa ravintolassa, ja tilaisuuden jälkeen kävimme läpi Lauran kanssa miten retki-ilmoittautumiset ym. käsitellään toimistolla. Illalla kävimme vielä tekemässä perusostoksia kämpilleni ja syömässä kotimme läheisessä tavernassa.
Ensimmäiset kaksi viikkoa tutustuin lomakylien alueeseen ja kävin esittäytymässä muutamille paikallisille yhteistyökumppaneillemme (lääkäriasema, hotellit, autonvuokraus, moponvuokraus, ym.). Loppuaika menikin melkeinpä uusien asioiden opiskelemisessa.
Kävin obsaamassa useita retkiä, hotellipäivystyksiä, tervetulotilaisuuksia, transferkuljetuksia ym, jotta sain hieman yleiskuvaa mitä kaikkea täällä tehdään, ja sain vähän apuja omien tulevien transfer- ja infopuheiden työstämiseen.
PART TWO - SEPTEMBER
Syyskuussa pääsin vihdoin tositoimiin: ensimmäinen ikioma transferkuljetukseni syyskuun ensimmäisellä viikolla. Intoa puhkuen lähdin suorittamaan tehtävääni ja lopputulokseen olin todella tyytyväinen. Tosin en selvinnyt päivästä ihan ongelmitta ...
Tiivistelmä ekasta transusta:
Menin toimistolta bussilleni, kuljettaja ei puhunut pahemmin englantia. Kysyin nimeä ja sain vastaukseksi jotain epämääräistä. Yleensä meidän on mahdollista tarkistaa kuljettajan nimi puhelinluettelosta, joka kulkee kansion välissä, bussinumeron perusteella. Koitin huomaamattomasti etsiä, mutta minulla oli tietenkin juuri se ainoa bussi, jota ei ollut listassa. Kysäisin vielä uudestaan kuljettajan nimeä, ja sain muutaman alkukirjaimen selville, great ! Ensimmäisellä hotellilla oli neljä asiakasta odottelemassa, listojen mukaan pitäisi olla viisi. Toinen pariskunnista ilmoitti, että yksi lähtijöistä nukkuu vielä huoneessaan. Lähdin talsimaan vastaanottoon päin, ja toimistolta soitettiin samoihin aikoihin kyseisestä naisesta, joka siis makasi elämänsä kamalimmassa krapulassa (tai ehkä vielä humalassakin). Minun tulisi siis mennä "potkimaan" nainen hereille ja pakata yhdessä hänen tavaransa ja tuoda bussiin. Menin huoneeseen ja kerroin tilanteen, nainen ei ollut kovin yhteistyökykyinen tai -haluinen. Jankkasin aikani, kunnes luovutin. Toimistolta sanottiin, että jatka matkaa, joku muu tulee hoitamaan tilanteen. Loppumatka lentokentälle sujui ihan hyvin, ja nainenkin saatiin kentälle ja koneeseen (!) Lähtöselvitys kesti niin kauan, etten kerinnyt vastaanottamaan uusia asiakkaita, vaan juoksin suoraan check-inistä laskemaan bussiani. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Syyskuun aikana pidin mm. hotellipäivystyksiä, transfereita oli 2-3 päivänä viikossa sekä niiden lisäksi tervetulotilaisuuksia, sekä palvelin asiakkaita palvelutoimistollamme. Hotellipäivystyksillä kävin ihan itsekseen aamupäivisin, ja kaikki sujui ongelmitta. Pari ensimmäistä kertaa tuli soiteltua useammin toimistolle, varmistaakseen asioita, mutta sen jälkeen rupesi sujumaan jo melkeinpä rutiinilla. Transfereita oli paljon, joten samat asiat tuli kerrottua useamman kerran viikon aikana, ja näin ollen ne rupesivat pikkuhiljaa tulemaan suoraan päästä, ilman paperiapuja. Sama infotilaisuuksien kanssa. Alkuun toimin pelkästään retkimyyjänä, jotta sain opeteltua retkilippujen kirjoitusta sekä myyntiä. Ensimmäisten transferien yhteydessä pääsin jo itsekin ääneen, ja yleensä pidimme jonkun toisen oppaan kanssa kimpassa infon ja pian sitten jo ihan yksikseen.
Kävin myös muutamilla retkillä obsaamassa, mm. Knossoksen palatsialueella Iraklionissa sekä iltaretkellä vuoristokylässä. Iltaretken obsauksen jälkeen kuulinkin, että tulisin itse vetämään sen seuraavalla viikolla. Seuraavana maanantaina retkipäivä koitti, ja kaikki meni ihan hyvin, jos miettii, että kyseessä oli ihan ensimmäinen retki, jota vedin. Retkeen sisältyy n. tunnin pituiset bussimatkat vuoristokylään ja takaisin, pieni maatilakierros sekä illallinen, jonka aikana saamme kuulla kreetalaista musiikkia ja nähdä paikallisia tansseja. Pieni tuuri kävi kuitenkin, sillä en joutunut ihan yksin reissuun, vaan meitä lähti kaksi bussillista, niin apu oli lähellä ;)
Pidin myös Hanian ostosretkeä muutamaan otteeseen, joka on mukava puolipäiväretki. Bussimatka viimeiseltä hotellilta Hanian keskustaan kestää n. 20 minuuttia, niin siinä ei kerkeä paljoa höpistä. Joten tällä retkellä lähinnä testattiin paikallistietoutta mm. elintarvikkeista ja tuliaisvinkeistä.
Syyskuuhun mahtui myös vierailijoita. Äidin työkaveri tuli sattumalta viikoksi Plataniakseen tyttärensä kanssa, joten vietin heidän kanssaan yhden päivän autolla ajellen vuoristossa ja etelärannikolla. Vanhempani tulivat kahdeksi viikoksi syyskuun puolivälissä Geranin lomakylään, joten pääsin viettämään omia (21v) sekä isäni 50 v-synttäreitä hyvässä seurassa :) niin ja sain tietenkin Suomen tuliaisia: ruisleipää, kaurapuuroa, salmiakkia ja suklaata, SEKÄ matkavedenkeittimen (taas vinkki, jos joku on lähdössä oppaaksi!)
Syksyn opaskurssilaiset tulivat Haniaan 30.9-7.10 väliseksi ajaksi.
PART THREE - OCTOBER
Osallistuin opaskurssille mukaan viikon ajaksi, vaikka suurin osa kurssilla läpikäytävistä asioista olikin jo kuluneiden kuukausien osalta tuttua, niin silti siellä oli myös paljon uutta tietoa seassa. Tutustuin myös 20 uuteen tulevaan oppaaseen, joka oli ehdottomasti kurssin paras anti. Asuin kurssin ajan yhdessä hotelleistamme muiden kurssilaisten kanssa. Harjoittelimme bussissa puhumista, esiintymistä yleisön edessä, kävimme vierailemassa muutamalla retkellä, sekä kävimme luennoilla läpi perusasioita mitä matkaoppaan työssä tulee tietää ja osata (kohteessa ja yleisesti). Kun kurssi läheni loppua oli jäähyväisten paikka, osan kanssa tiedettiin, että nähtäisiin jo kuukauden päästä Gran Canarialla, mutta silti oli itku lähellä. En vieläkään ymmärrä miten 20 taustoiltaan täysin erilaisesta ihmisestä voi tulla niinkin tiivis porukka. Ikimuistoinen kokemus, kiitos.
Kurssin aikana tutustuin muutamiin paikallisiin, joiden kanssa viimeiset viikot sujuivat kuin siivillä. Töitä riitti ihan niinkuin ennenkin: transferia, iltaretkeä, ostosretkeä, hotellipäivystyksiä, infoja, palvelutoimistoa ... JA mahtuipa mukaan pieni ylläribonuskin, nimittäin kokopäivän retki: Saarikierros.
Eräs kaunis maanantai-iltapäivä toimistolle tuli puhelu, että yksi oppaista oli sairastunut, joten hän ei päässyt vetämään seuraavan päivän saarikierrosta. Ruvettiin käymään läpi työvuorolistaa, että kukas menis tilalle, ja minäpä olin ainot kenelle se sopisi. Vähän aikaa emmin, mut päädyin kuitenkin myöntävään vastaukseen, enkä hetkeäkään oo katunut päätöstä ! Sain 73 sivua materiaalia, jotka tulisi käydä läpi hyvin ennen retkeä (siinä vaiheessa oli n. 12h aikaa lähtöön, ja nukkuakin pitäisi) ja naapurin kanssa käytiin vielä iltasella läpi pysähdyspaikat ym. tärkeät seikat. Aamulla sitten pirteenä retkikuteet niskaan ja menoks ! Kaikki meni yllättävän hyvin. Retkestä jäi enemmän kun hyvä mieli, ja sain paljon kehuja pitkin päivää. Osa tuli jopa halaamaan retken päätteeksi, ihan huippua :) pakko myöntää, että paras onnistumisen tunne mitä oon kokenut harjoittelun aikana !
Pari viimeistä viikkoa meni sitten kauden lopetusta valmistellessa: inventaariota, pakkaamista, hotellikirjojen haut hotelleilta ym. Oli todella mielenkiintoista seurata miten kausi päätetään kohteessa, ja toivon mukaan pääsen ensi keväänä näkemään myöskin kauden aloituksen. Loppu sujui kaikin puolin hyvin omasta mielestäni, hieman haikein mielin poistuin saarelta 30.10 iltalennolla. HUOM! Taisin olla ainot, jolla muutama kyynel vierähti, sillä joukossa oli mukana muutama, jotka olivat olleet Kreetalla huhti-toukokuusta lähtien non-stoppina. Heistä oli kuulemma "ihan kiva" mennä kotiin :)
Tiivistettynä kauteen mahtui paljon sekä hyvää, että huonoa. Mukaan sattui muutama kuolemantapaus, sairastumisia, onnettomuuksia sekä "1 lisäpäivä saarella"-tapaus, eli ei ollut täysin lentokunnossa lähtöpäivänä joten uusi yritys seuraavana päivänä sitten, ja kaikki siis täysin omakustanteista asiakkaalle. Mutta niin paljon on ollut myös hyvää 2,5 kuukauden aikana. Olen tavannut lähemmäs 50 uutta tulevaa kollegaani, saanut olla tekemisissä ihan loistavien paikallisten yhteyshenkilöiden kanssa (hotellit, autovuokraamo, paikallinen yhteistyökumppani, jne.) ja tehnyt työtä, mistä oikeasti pidän ja mitä haluan tulevaisuudessakin tehdä.
Kaikkea on siis nähty ja koettu, ja yli tuhat kokemusta rikkaampana aion jatkaa matkaa kohti uutta kohdetta ja sen haasteita ! GRAN CANARIA - here I come !
